Arjessa jaksaminen ruuhkavuosien keskellä
Eräs joogaohjaajaystäväni oli huolissaan siitä, ettei hänellä ole aikaa omaan harjoitukseensa.
Tämä on ihan ymmärrettävää, jos ohjaa monessa eri paikassa ja useita ohjauksia päivittäin. Siihen päälle lapset ja heidän harrastukset, läksyt, kaupassakäynnit, siivoaminen ja ruoan valmistus, pyykit ja tiskit. Ihmisiä joogaopetkin ovat ja joskus joutuu tinkimään omasta harjoituksesta. Eihän ole kiva, että siitä omasta hyvän olon jutusta tulee myös suorittamista ja pakkopullaa.
Olen aikaisemmin kantapään kautta itse todennut kuinka tärkeää oma harjoitus on ja pyrin siitä pitämään kiinni. Se, että jatkuvasti on liian kiire ja toistuvasti uhraa oman harjoitteen muulle kiireellisemmälle, voi olla merkki tarkastella arjen kokonaisuutta ja omia rajojaan uudelleen. Onko arjessasi jotain mitä voisi jättää vähemmälle, jotta saisi otettua ajan omalle harjoitteelle ja palautumiselle. Elän itsekin ruuhkavuosia ja se on oikeastaan yhtenä syynä pakottanut minut pysähtymään ja opettelemaan uusia tapoja arjen tasapainottamiselle, niin että kaikille olisi hetki omaa aikaa ja palautumista edes silloin tällöin. Nämä kiireiset ajat ovat opettaneet minut johtamaan itseäni paremmin, tiedostamaan ja löytämään omat rajani ja opettanut myös kauniisti sanomaan ei, jotta tasapainoisempi elämä olisi mahdollista saavuttaa.
Tätä kirjoittaessakin tulee tunne, että tuleeko tästä lukijoille sellainen olo, että perheemme arjessa vain minun palautuminen ja rentoutuminen on se mikä merkitsee. Näin asia ei ole. Olen ollut elämässäni aina se, joka ajattelee muita ennen itseään, laittaa muiden hyvän olon, tarpeet ja hyvinvoinnin omansa edelle, se, joka ei ikinä halua aiheuttaa muille murhetta tai pahaa mieltä. Näin se taitaa olla edelleen ja hyvä niin. However, olen sitä mieltä, että kaikkien osapuolien kuuluu saada osuutensa arjen kiireen keskellä siitä omasta henkireiästä, joka saa palautumaan ja hyvän olon. Olkoon se sitten musiikin kuuntelu, soittaminen tai laulaminen, meditaatio, värittäminen, taide, jooga, hyvä kirja, lämmin kylpy, lenkki, eläimen tai lapsen kanssa hassuttelu -ja leikkiminen, tietoinen läsnäolo tai hengitteleminen. Mitä vaan, mikä itselle on tärkeä osa rentoutumista ja palautumista, joka edistää hyvinvointia ja jaksamista arjessa.
Meidän perheessämme ”ylimääräisen ajan löytäminen ” ja jostain arjen tekemisestä luopuminen on todella haastavaa, sillä oikein mistään ei voisi luopua. Arkemme on kiireistä lapsiperheen arkea, jossa molemmat vanhemmat käyvät työssä. Isovanhemmat asuvat kaukana, joten olemme vain me ja näillä mennään. Silti on keinoja saada arkeen rauhaa ja hiljaisuutta, hyvinvointia kehoon -ja mieleen.
Olen huomannut, että maailma ei romahda, jos koko ajan ei ole siistiä, käytän siivoamisesta vapautuvan ajan mielummin lapseni kanssa leikkimiseen. Suurimmat lelukasat ja sotkut voi raivata tieltä pois sitten, kun toinen lähtee viemään lasta nukkumaan. Kesken päivän siivoaminen on täysin hukkaan heitettyä energian kulutusta, varsinkin lapsiperheessä. Lapsiperheen asunto saa näyttää lapsiperheen asunnolta.
Lautasiakin riittää, vaikka ei ihan joka hetki tiskaisikaan, ja olemme onnekkaita, että tiskikone pesee asiat -ja pesukone pyykit. Ihan jokainen päivä ei tarvitse pyykkiäkään pestä, sillä kalsareita on onneksi muutamat parit ja pahimmassa tapauksessa ne voi kääntää ympäri (poikamme opettelee parhaillaan kuivaksi vaipasta, joten pyykkivuorta kertyy). Silti maailma ei romahda.
Minäkään en elämäni jokainen päivä istu tunneiksi hiljaiseen meditaatioon, mutta se mitä teen päivittäin on tietoisen läsnäolon harjoituksia. Sekä meditatiivisia -ja ohjattuja hengitysharjoituksia, niitä samoja, joita ohjaan myös oppilailleni. Näihin ei tarvitse erikseen varata kalenterista aikaa, ne ovat mukana arjessa joka päivä. Ne eivät ”vie aikaani”, vaan tapahtuvat jo aivan itsestään.
Tämä vaatii vain läsnäoloa, pysähtymistä ja keskittymistä siihen, mitä milloinkin tekee.