Lupaus keväästä - hymy!
Vasemmalla puolella aukeaa mäntymetsä. Kääntäessäni kasvojani sinne kuulen jo lupauksen keväästä. Linnut visertävät ja hymyilen.
Samaan aikaan oikealla puolella pauhaa ruuhkaisesti liikennöity valtatie, jossa parhaillaan hälytysajoneuvo huudattaa pillejään. Kuulen sen, annan sen soida, mitä muutakaan voin. Ei näitä ääniä voi peittää ja miksi pitäisikään, joku saa parhaillaan apua.
Kumpaan suuntaan käännän pään? Kumpaan päin kallistun. Minkä annan viedä huomioni ja keskittymiseni?
En voi paeta ikäviä ääniä ja ajatuksia, jotka se nostattaa, voin vain ottaa ne vastaan sellaisena, kun ne tulevat ja hyväksyä.
Voin silti valita.
Käännynkö sinne mistä nousee hymy kasvoille vai sinne mistä nousee melu ja ahdistus? Teen tietoisen valinnan, käännyn sinne missä hymy ja hyvä olo nousee, peittämättä kuitenkaan muita ääniä taustalta.
Hyvän huomaaminen vaatii vain sen huomaamisen ja tietoisen läsnäolon. Hyvän huomaaminen vaatii sekunteja muiden arkisten tekemisten lomassa. Myönteiset kokemukset tuo elämään huomaamatta onnellisuutta ja turvallisuuden tunnetta. Se vahvistaa uskoamme siitä, että vaikka elämässä ja ulkomaailmassa myrskyää, myös hyvä on koko ajan totta ja lähellä.
Muista hemmotella itseäsi sisältäpäin. Kuvittele, että ideat ja kuvat, jotka on istutettu syksyllä, itävät sinussa kuten kauniissa puutarhassa. Anna niiden kasvaa ja kehittyä sinussa hiljaa ja luonnollisesti, aivan kuten kasvit kasvavat ja keväällä ne heräävät eloon kuten taas luontokin.
Linnut, tervetuloa takaisin. Tervetuloa alkukevät.
