Inspiraatio ja luovuus.

Lempiaiheeni. Huomaan aika usein ajattelevani elämääni sen kautta, että inspiroiko jokin ja saanko ammennettua siitä luovuutta. Nämä kaksi jälkimmäistä asiaa ovat minulle varma merkki merkityksellisyydestä ja sitä kautta onnellisuudesta.
Kirjoitinkin joskus jossain, että mikään ei tapa luovuutta yhtä tehokkaasti kuin jatkuva paine ja kiire. Itseni kohdalla se on täysin totta.

Inspiroidun aika monistakin asioista. Usein inspiroidun luonnosta, tai vähintään luovuuteni puhkeaa siellä. Se varmaan johtuu siitä, että luonnossa harvoin on kiire, ja se on myös WiFi - vapaata vyöhykettä. Metsässä yhteys löytyy jostain ihan muualta, eikä siihen tarvita puhelimenverkkoa.

Toinen varma inspiraation lähde on musiikki. Toisinaan tulee tarve pitää puhelin kiinni, olla täysin saavuttamattomissa, kuunnellen oldies, but goldies vinyyleitäni. Mikään ei voita vanhan vinyylin soundia. Monesti luovuus ja inspis iskee myös matolla yinin ja meditaation jälkeen. Instagram on myös yksi inspiraation lähde ja haluan pitää sen sellaisena. Seuraan niitä, jotka saa minut inspiroitumaan ja innostumaan. Viimeksi olen inspiroitunut muusikoista/yhtyeistä nimeltään Neil Young, Timo Kämäräinen, The Dreggs ja Kim Churchill, Australialaisten vapaasta elämäniloisesta meiningistä, Kolumbialaisesta sielunsiskostani nimeltään Valentina Castango ja rakkaasta ystävästäni Paula Brownista.

Kaksi viimeksi mainittua liittyy joogapolkuuni ja koko tähän maailmaani.

Opiskellessani Yoga Teacher Traininginssä kaikki me oppilaat kokoonnuttiin ensimmäisenä päivänä Yogashalaan, jossa vietimme yli 233 tuntia yhdessä. Meitä oli muistaakseni 35. Olimme kaikki erilaisia, eri lähtökohdista, eri maista, eri kulttuureista, eri taustoista ja eri ikäisiä. Kenelläkään ei ollut siellä titteliä, tai siis oli tietenkin, mutta niistä ei juurikaan puhuttu. Kaikki me olimme saman arvoisia ja samalla viivalla. Kukaan ei ollut parempi kuin toinen. Kun esittäydyin tervetuloa piirissä, kerroin kuka olen, en mitä teen työkseni. Se ei vaan tuntunut tuovan siellä lisäarvoa sille, kuka olen ihmisenä ja miksi olin elämässäni juuri siinä, missä olin. En musta muidenkaan puhuneen ammateistaan tai esitellyt itseään titteli edellä. Nämä asiat eivät tuntunut kiinnostavan ketään. Outoa.
Myöhemmin olen huomannut (somen kautta), että jotkut olivat julkkiksia, jotkut somevaikuttajia ja kuka mitäkin. Mutta siellä, pienessä Yoga shalassa, Balilla riisipeltojen keskellä, me olimme kaikki samanarvoisia ja samalla viivalla. Huolimatta siitä, minkä ikäisiä me olimme, minkä värisiä olimme, mitä me teimme työksemme, miten arvovaltaisessa asemassa olimme "siviilissä", miten paljon seuraajia meillä oli Instagramissa, miten paljon tienasimme. Me olimme yhtä ja me olimme samanarvoisia. Ja se jos mikä on inspiroivaa.

Osittain tämän takia YTT oli minulle niin vaikuttava ja mieleenpainuva. Näistä ihmisistä tuli tärkeitä. Kukaan ei feikannut mitään, tai yrittänyt olla toistaan parempi. Siellä me surffattiin samassa aallokossa kaikki. Jokaisella oma voimaannuttava tarina ja omat painot. Kaikilla oli omat valot ja varjot. Ja jokainen, aivan jokainen meistä etsi itseään.

Mä ystävystyin muutamaan kanssa läheisemmin ja he tuntuivat heti kodilta. Yksi heistä on rakas sielunsiskoni Valentina Castano. Hän on inspiroi mua monella tavalla. Koulutuksen jälkeen hän jäi Balille ja lähti sieltä kiertämään maailmaa Etelä-Amerikkaan, Kaakkois-Aasiaan ja Lähi-itään syventäen opintojaan ja opettaen joogaa eri paikoissa. Hän on vasta vähän aikaa sitten palannut takaisin kotimaahansa Kolumbiaan, jonne hän perusti Sur Shala Yoga- nimisen joogakoulun ja yhteisön. Hänen kotinsa, Sur Shala Yoga sijaitsee vuorilla Manizales – nimisessä paikassa- Kolumbiassa. (mountains of Manizales – Colombia)

Muistelen, että Valentina opetteli juuri ennen koulutusta englannin kielen, respect! Muistan itse kamppailleeni siellä jo ihan suomenkin kanssa. Ekat päivät siellä olin niin uuvuksissa kaikesta, että hädin tuskin puhuin mitään. Tietenkin heitin itseni syvään päätyyn, sillä joogasanasto, asanoihin ohjaaminen, filosofia ja - ihmisen anatomia englanniksi - eivät olleet sieltä helpoimmasta päästä, edes Suomeksi.

However, mulla sattui olemaan mukana paras tutor ja ystävä - Paula Brown.
Me olemme Paulan kanssa tunteneet jo noin 20 vuotta, mutta nähty harvoin. Kuitenkin aina jokainen tapaamisemme on inspiroivia. Hän on maailmanmatkaaja ja kiertänyt aika monen maailman kolkan. Hän on myös toteuttanut unelmansa asuen nyt New Yorkissa perheensä kanssa. Hän on uskomaton selviytyjä ja jotenkin muuttaa kaiken koskemansa kullaksi. Tai niin mä hänet näen. Hän on myös hyvä välittämään energiaansa lähellään oleville.
Huomaan, että usein keskusteluidemme jälkeen (jotka ovat muuten poikkeuksetta piiiitkiä, jokin minussa liikahtaa ja asiat, joita olen empinyt, loksahtaakin paikalleen.)
On hänen ansiotaan, että minä… oikeastaan, hänen ansiotaan on hyvin moni asia, mutta sanon tässä sen, että hänen ansiostaan ylipäätään lähdin Balille.
Hän esitti mulle silloin kysymyksen: ”mitä sulla on menetettävää”. Eihän mulla ollut mitään menetettävää, mulla oli silloin vain pelko, joka ohjaili.

Oh, elämässä on niin paljon inspiroivia asioita, ihmisiä, paikkoja ja tilanteita. Paljon on kiinni siitä, miten maailmaa katsoo.

Sitten, kun matkustaminen on mahdollista, unelmani olisi suunnata jossain vaiheessa Kolumbian vuorille tapaamaan Valentinaa, Paulan luokse New Yorkiin ja sieltä Balille.

Paula, jos luet tätä, niin yks juttu sulle: xoxo

Valentina: I will translate this to you in English ( I will send it to you). I also want to say to you these words: Om namah shivaya! xoxo

Ja musiikki: tahdon sen livenä! Please, Unski (universumi): enough, is enough!!

Right now thinking of mountains of Manizales – Colombia