Usein inspiroidun luonnosta, tai vähintään luovuuteni puhkeaa siellä. Se varmaan johtuu siitä, että luonnossa harvoin on kiire, ja se on myös WiFi - vapaata vyöhykettä. Metsässä yhteys löytyy jostain ihan muualta, eikä siihen tarvita puhelimenverkkoa.

Toinen varma inspiraation lähde on musiikki. Toisinaan tulee tarve pitää puhelin kiinni, olla täysin saavuttamattomissa, kuunnellen oldies, but goldies vinyyleitäni. Mikään ei voita vanhan vinyylin soundia. Monesti luovuus ja inspis iskee myös matolla yinin ja meditaation jälkeen. Instagram on myös yksi inspiraation lähde ja haluan pitää sen sellaisena. Seuraan niitä, jotka saa minut inspiroitumaan ja innostumaan. Viimeksi olen inspiroitunut muusikoista/yhtyeistä nimeltään Neil Young, Timo Kämäräinen, The Dreggs ja Kim Churchill, Australialaisten vapaasta elämäniloisesta meiningistä, Kolumbialaisesta sielunsiskostani nimeltään Valentina Castango ja rakkaasta ystävästäni Paula Brownista.

Kaksi viimeksi mainittua liittyy joogapolkuuni ja koko tähän maailmaani.

Opiskellessani Yoga Teacher Traininginssä kaikki me oppilaat kokoonnuttiin ensimmäisenä päivänä Yogashalaan, jossa vietimme yli 233 tuntia yhdessä. Meitä oli muistaakseni 35. Olimme kaikki erilaisia, eri lähtökohdista, eri maista, eri kulttuureista, eri taustoista ja eri ikäisiä. Kenelläkään ei ollut siellä titteliä, tai siis oli tietenkin, mutta niistä ei juurikaan puhuttu. Kaikki me olimme saman arvoisia ja samalla viivalla. Kukaan ei ollut parempi kuin toinen. Kun esittäydyin tervetuloa piirissä, kerroin kuka olen, en mitä teen työkseni. Se ei vaan tuntunut tuovan siellä lisäarvoa sille, kuka olen ihmisenä ja miksi olin elämässäni juuri siinä, missä olin. En musta muidenkaan puhuneen ammateistaan tai esitellyt itseään titteli edellä. Nämä asiat eivät tuntunut kiinnostavan ketään. Outoa.

Myöhemmin olen huomannut (somen kautta), että jotkut olivat julkkiksia, jotkut somevaikuttajia ja kuka mitäkin. Mutta siellä, pienessä Yoga shalassa, Balilla riisipeltojen keskellä, me olimme kaikki samanarvoisia ja samalla viivalla. Huolimatta siitä, minkä ikäisiä me olimme, minkä värisiä olimme, mitä me teimme työksemme, miten arvovaltaisessa asemassa olimme "siviilissä", miten paljon seuraajia meillä oli Instagramissa, miten paljon tienasimme. Me olimme yhtä ja me olimme saman arvoisia. Ja se jos mikä on inspiroivaa.