Uniikki ohjaaja

Minusta on ihana kohdata erilaisia, omanlaisia joogaohjaajia, joista jokaisella on oma äänensä ja oma - täysin uniikki tapa ohjata. Jokaista meitä tarvitaan nyt enemmän kuin koskaan.

Olen listannut alle mielestäni ne tärkeimmät tärpit Yin-joogatunnin ohjauksesta.
1. Jooga on muutakin kuin asana tai fyysinen suoritus. Se on pysähtymistä itsensä äärelle ja oman kehon kuuntelemista. Se on itsensä kohtaamista ja sisäänpäinkääntymistä. Hiljentämistä. Irtipäästämistä ja antautumista.

2. Koen tärkeäksi muistutella useita kertoja oppilaita kuuntelemaan ja tunnustelemaan mitä asento tuntuu kehossa (ei miltä se näyttää). Se miltä asana näyttää ei ole merkityksellistä, mutta se miltä se tuntuu, on tärkeää.

Suosittelen myös useita kertoja ohjauksen aikana hakeutumaan ja muodostamaan asanan itseään palvelevaksi. Missään asanassa ei saa tuntua kipua. Kaikki asanat eivät välttämättä tunnu koko ajan ihanilta, mutta kipua ei saa tuntea. Oman kehon kuuntelu ja omat rajat on tärkeä tunnistaa. Jokaisen keho ja sen liikeradat ovat erilaisia.  Kehotan myös välttämään ääriasentoja, ettei hakeuduttaisi ääriasentoon, vaan valittaisiin sellainen versio asanasta missä on hyvä olla. Erilaisia variaatioita on tietenkin hyvä tarjota.

3. Muistutan myös, että asennosta voi tulla pois milloin vain. Eli siellä ei missään tapauksessa tarvitse olla sitä 7 minuuttia jos ei tunnu hyvältä, tietoinen hengitys on aina hyvä harjoitus

4. Hyväksyvä ja salliva ilmapiiri salissa ja ohjauksissa, sellainen, jossa on oppilaan hyvä ja luottavainen olla. Sellainen, jossa oppilas voi luottavaisin mielin sulkea silmänsä ja jossa hän näyttää rentoutuvan helposti.

5. Hengitys ohjaa liikettä.
Aloitan (ja usein myös lopetan) kaikki Yin-tunnit hengitysharjoituksilla. Hengitys on hyvä mittari ohjauksessa, eli on hyvä ohjata oppilasta kuuntelemaan hengitystään asanassa. Mikäli hengitys vaikeutuu tai ei kulje luonnollisen virtaavana ja vaivattomasti on asentoa muutettava niin, että hengitys soljuu neutraalisti.

6. Suorittaminen. Tässä maailmassa me suoritetaan koko ajan. Aamusta iltaan. Sympaattinen hermosto (taistele/pakene) aktiivisena suurimman osan ajasta. Eli ohjauksen aikana tarjoiltaisi ja ohjattaisi pysähtymistä, pysähtymistä ja pysähtymistä. Sanon aina ennen tuntia, että kiire ja suorittaminen jätetään naulakkoon. Nyt ei ole kiire minnekään.

7. Ohjauksen rakentaminen. Olen valmistunut vuosia sitten joogaohjaajaksi, mutta koen joogan todellisen merkityksen pysähtymisessä ja hermoston rauhoittamisessa. Kaikki lähtee meditatiivisesta ja rentoutuneesta mielentilasta. Kokonaisvaltaisessa hyvästä olossa, joska ovat tasapainossa liikkeen ja mielen pysähtyneisyyden kanssa. Rakennan ohjaukseni ja koulutukset vastaamaan yllä olevaa. Se on minun tapani opettaa. Eli ohjauksissani on paljon vaikutteita rentoutusohjauksesta. Tämä ei ehkä ole kaikille, mutta minulle oikea tapa ohjata. Pidän tärkeänä välittää tätä tässä suorituskeskeisessä maailmassa jossa elämme. Tämä kaikki sen takia, että toivon oppilailleni pelkästään ja vain hyvää oloa, rentoutumista, palautumista ja aavistuksen verran hiljentämistä.

Viime koulutuksessa pitämäni tunnin jälkeen oppilaiden kanssa reflektoitiin tuntia ja eräs oppilaista kertoi:
”olen käynyt samassa paikassa, samojen ohjaajien Yin-tunneilla, jossa ympäristö ja opettajat ovat minulle tuttuja ja näin ollen minun on helpompi siellä rentoutua. Opettajat aloittavat ohjauksen kuitenkin aina suoraan asanasta ja minulla menee ensimmäiset asanat ihan vaan kehon ja mielen rauhoittamiseen, sen takia ensimmäiset asanat menee usein vähän ohi. Tänään, vaikka paikka ja ohjaaja oli vieras, enkä olisi ikinä uskonut voivan rentoutua tällaisessa tilanteessa, olin asanaharjoituksen alkaessa rentoutunut ja näin ollen pääsin harjoitukseen kiinni syvemmin. Sen ansiosta oli helpompi kääntyä sisäänpäin ja pysähtyä.”

Se, mitä tapahtui ennen asanaharjoitusta oli rentoutuminen ohjattujen hengitysharjoitusten kautta. Tämä on siis se syy, miksi mielestäni kaikki ohjaukset olisi hyvä aloittaa pysähtymisellä, kehon rauhoittamisella ja rentoutumisella.