Uskon, että jokainen inhimillinen ihminen on kokenut jonkinlaista pelkoa joskus elämässään. Varsinkin tämän kuluvan vuoden aikana. Vaikka kuinka yrittää sulkeutua omaan kuplaan, tieto saavuttaa ja jos ei tieto, niin yleinen energia. Ympärillä olevien ihmisten hysteria. Se on ihan okei, pelko on ihan okei, kaikki tunteet ovat ihan okei. Niitä saa olla ja niitä kuuluukin olla, sillä olemmehan ihmisiä.

Valitettavasti olen törmännyt paljon siihen, että jo kotona lapsuudessa on saatu eväät tunteiden käsittelemiselle ja ne menevät kutakuinkin näin: ”älä nyt itke” ”ei saa olla vihainen” ja pahin kaikista ”pelko on heikkoutta” ”täällä selviään vaan vahvat”.

Kaikki ”ikävät” tunteet on opetettu jättämään huomiomatta, tai siis niitä ei saa tuntea. On häpeällistä tuntea pelkoa, häpeää, surua tai ahdistusta.